Onko hevonen sinulle vain eläin, kaviokas, metukka vai onko se jotain enemmän?



IMG_6082.jpgMinulle se on, minulla on suuri tarve, halu, päästä syvemmälle tuon kauniin, uljaan eläimen sielun maisemaan. Se hetki kun saa tuntea olevansa yhtä sielua eläimen kanssa. Katsoa, aistia, tuntea jokaisella solulla, että eläin on siinä hetkessä läsnä sinun kanssasi. Sinä olet tuon saman velkaa hevoselle. Läsnäolosi. Kuinka tämän päivän ihminen onkaan syöksynyt kiireen syövereihin, vaikka pitäisi  h i d a s t a a  entisestään. Tuntea jokaisella solulla tämä hetki, juuri tässä päivässä.

Ei miettiä viikkoa, kahta, kuukautta, vuotta eteenpäin. Sen hetken minä varastan usein itselleni iltaisin, tai aamuisin, kun tiedän että kotitallimme on tyhjä. Parkkeeraan auton, jätän puhelimen autoon äänettömälle ja menen talliin. Vaikka vain harjaamaan ponimme,

kävelemään maneesiin (sulan aikaan lähi metsätielle), olemaan, aistimaan, tuntemaan.

Pieni hetki voi tuntua ikuisuudelta, kuin kellot olisivat seisahtuneet. Juuri siinä turpaasi vasten on hyvä olla, aistien sinun läsnäolosi.