Eilen oli maneesissa hiljaista ja oli aika tehdä ponimme kanssa Join Up. Ihailen suunnattomasti Monty Robertsin tapaa kohdella ja kouluttaa hevosia. Hän haluaa kuunnella, katsoa, kokea ja tehdä rauhassa. Hänellä ei ole kiire hevosen kanssa, vaan hän antaa eläimelle aikaa. Olemmehan me kaksi täysin eri rotua. Ronja sanoikin hienosti että hevosen ja ihmisen välistä toisensa opettelua, yhteensulautumista voisi sanoa kielenä. Uuden kielen opettelu vaatii aina malttia ja toisen kuuntelua, seuraamista.  Seuraamista onkin tarkoitus päästä tekemään entistä enemmän. 

     Kuinka hienolta se tuntuikaan, kun ensin poni meni pukkilaukkaa maneesissa ja sitten kuin taikaiskusta se halusikin liittyä  minun seuraani ja lähteä seuraamaan. Seurasi kuin koira isäntäänsä. Mikä fiilis! Tämän jälkeen oli mahtava heittää satula selkään ja lähteä työstämään ponia selästä käsin. Aion toistaa Join Up:n aika-ajoin ponin kanssa, jotta se yhteenkuuluvuuden tunne kasvaisi entisestään. Tytärtäni lainaten: "Kyllä tää poni on niin kuin olis eri hevonen, kuin 1,5v sitten." Aivan totta.

     Paljon tekee aika ja oikeat olosuhteet. Kuinka kiitollisuuteni voisinkaan esittää kotitallimme tallimestarille. Niin hieno mies, arvostan, todella. Ja ammattitaitoiselle yrittäjälle hänen rinnallaan. Mikä pari!