Sitä on tämä viikko ollut täynnä. Ponin herkistelyä avuille. Herkälle pienen pienelle kosketukselle pohkeella ja pienen pienellä pidätteellä ohjalla. Pikku juttuja, isoja vaikutuksia. 

     Ollaan ratsastettu terapianvyöllä nyt paljon, jotta saadaan pitkät jalat ja tällöin    parempi vaikutus pyynnöille. Viikon treenin tuloksia voimme jo nähdä. Mikä onkin        aivan loistavaa. Poni on herkistynyt pohkeille niin että jo pienimmästä pyynnöstä      lähtee sivulle ympyrällä, pienellä ohjan pimputtelulla saamme sen taipumaan voltille, ympyrälle. Ei enää kirjan sivuja auki selässä, vaan pieni liike ja elo riittää. Laukat    nousee naks ja poni etenee. Vaikka meillä ei mikään superturbo vauhtinen poni koskaan ole ollutkaan, niin poni voi olla  a k t i i v i n e n   ja sitä tällä on nyt haettu. Minä ensin herkistelen ponia ja sen jälkeen tytöt ratsastaa, toinen joko hyppää tai pökeltää koulua sekä toinen pökeltää koulua. Tällä viikolla saimme hyppäävän tyttären kanssa 80cm esteissä rikki ja se oli hieno hetki tyttärelle. Ponilla oli hyvä meno päällä, korvat pystyssä. Sain sen hyvin auki, ravi saatiin lennokkaaksi jolloin laukkakin oli aukinaista, ja aktiivista, etenevää. 

     Niin tuo aktiivisuus ja herkistely, millä me sen ponin kanssa teemme. Paljon pysähdyksiä, joista on mahdollisimman pienellä avulla kuunneltava eteenpäin. Mikäli näin ei tapahtu, saa se kannusta jos ei vieläkään niin sitten tulee kiltti raippa. Heti kun saan reaktion irti ponista rauhoitan avut ja annan ponin edetä. Kiitän sisäkädellä. Hyvin pieni perusasia. Istunnalla pysäytys, hengitys, ja liikkeelle. Sama toistuu monia kertoja. Tämän jälkeen siirtymisiä, pysähdys, käynti, ravi, voltteja, ympyröitä, niin että poni saa koko ajan tuntuman ja tuen ohjista, kuitenkin niin, että käsi on pehmeä ja kiltti. Se, millä kädestä saa pehmeän on hyvä tuntuma ja ne nyrkit ne nyrkit. Niiden on vaan oltava vierekkäin ja pystyssä. Ah kuinka helppoa sanoa, mutta välillä niin hankala toteuttaa. Käänteissä hidas poni hiljentää entisestään, joten on tärkeää että sisäkäsi ei vedä, eikä ole kova vaan se elää ponin suuhun, kuin pianoa soitellen, jolloin poni saadaan samassa esim. ravin tempossa voltille, ympyrälle, suunnan vaihdolle. Tämä onkin ollut meillä haaste ja on varmasti jatkossakin, mutta parempi nyt kuin viikko sitten. 

     Sitten se millä aktivoidaan peräpäätä. Tyhjässä maneesissa helpoin. Keskiympyrällä, keskikahdeksikolla. Suoralinja väistö oikeaan, ja oikea laukka ympyrölle vieden, koko ajan sisäkäsi eläen ja katseella reittiä tehden. Palautus takaisin keskihalkasijalle ja väistö vasempaan, josta vasen laukka ja ympyrä. Sama niin, että ravissa väistöä ja laukka. Istunta, jalka, käsi hellittää heti kun saan takapään reagoimaan. Jos ei alkuun mene pohje läpi niin sitä varten on se kiltti raippa. Kun ragoi niin kiitosta kiitoksen perään. Ääneen kehuja. Ja laukassa on tarkoitus olla vauhtia ja takapään polkea aktiivisesti alle. hiljalleen alkaa toimia. 

     Vauhtia, tempon muutoksia, kuinka pieniä juttuja, mutta kuinka tärkeitä. Tavallisella ratsastustunnillakin ravitempon muutos on helppo toteuttaa ilman muiden tunnin häirintää. Tilaa voltilta ja pitkillä sivuilla tempoa lisää, päädyissä kiinni ja taas tempoa lisää. Hevonen herää ihan erilailla kuulolle ja on tyytyväinen tunnin jälkeen, kun ei ole tarvinnut vain jumputtaa muiden perässä, vaan on oma juttu jota tehdään. 

     Meillä toimii tälläiset pienet asiat ja tästä on enemmän kuin hyvä jatkaa eteenpäin.