Kevätflunssa, kurkkukipu ja kaikki kun iskee yhtäaikaa, on olo kuin jyrän alle jääneellä. Jokainen varmaan tietää tän fiiliksen. No poni se seisoo tallissa ja käy laitumella. Kun saat yhden askeleen eteen, otat itsesi takia ponin kanssa kaksi taakse. Kun ollaan vasemmalta jäykkiä ja sitten taas oikealta. Oma kroppa huutaa ponin selkään pääsyä, mutta se olo, kun jokainen nivel on turvonnut ja kipeä pelkästä ajatuksesta pitää ohjia. 

     Tässä kohtaa kevättä pitäisi voida hautautua koko perheellä jonnekin piiloon pahaa maailmaa, jotta pysyttäisiin terveinä ja voisin vain ratsastaa, hoitaa ja rapsuttaa. Kaikki tämä on nyt ylivoimaista, kun kaksi pientä nuhanenää tarvitsee äitiä ja itse lipitän teetä niin usein kurkkukipuuni, että se tulee pian jo korvista. Näillä mennään ja kun tästä toivutaan alkaa ponin kanssa talkoot ja toivon mukaan jo ulkokentällä. Onnekseni, minulle sanottiin, että nyt kun se on kerran saatu se askel otettua eteen, on se helpompi ja nopeampi ottaa uudelleen ja päästä jopa se seuraavakin askel ottamaan. Tätä odotellessa, antaa auringon paistaa pölyt nurkista ja nämä tautipöpöt pois joka torpasta. 

     Missä mennään näin pääsiäisen jälkeen. Pidimme viime viikon aikalailla hiljaiseloa ratsastuksen ja talleilun saralla, minä tarvitsin jotain muuta ja ponillekin tekee välillä hyvää saada vain olla (näin on todettu tämän kauramopon kohdalla jo useamman kerran, tauko tekee terää).

     Sitä monesti ajattelee, että miksi joku muu tekee asiat niin paljon paremmin, miksi sillä natsaa oman hevosensa kanssa just eikä melkein. Niin, mikä sen tekee. Meillä on on tallissa muutama yksityinen vain. Eräs parivaljakko on niin toisilleen luodut, että ihan kateeksi välillä käy, mikä niillä sitten on, että hevonen luottaa ihmiseen ja ihminen luottaa hevoseen, niin täysin. No aika. Tämä pari on tehnyt töitä 5v yhdessä, monta kertaa viikossa. Se tekee monta työtuntia. Siinä hevonen oppii jo luottamaan millainen tuo ihminen on ja ihminen oppii tuntemaan hevostaan. Siinä on minulla tavoite, olla yhtä hieno parivaljakko ponini kanssa kun meillä tulee yhteistyötä 5v kuluneeksi. Tällä hetkellähän sitä on 1,5v josta itse olen ollut raskaana sen 9kk, joten aika lapsen kengissä vielä mennään. 

     Eilen kävin sitten ratsastamassa ja vain ratsastin eteenpäin, pohkeen sekä ohjan väliin ponia. Menin rennosti, terapiavyöllä ja työstin vain eteenpäin. Niin se muoto vaan alkaa löytyä. Naksauttelee aika ajoin itseään kauniisti muotoon, ja antaa toivoa siitä huomisesta. Tää on se juttu, tän takia mä jaksan aina uudelleen mennä selkään ja työskennellä ponin kanssa selästä käsin. Mutta, kuinka tärkeää on työstää maasta ponia. Vielä tärkeämpää. Näin poni oppii luottamaan, kun sillä on vahva johtaja. Pieniä askeleita kohti johtajuutta on otettu ja saavutettu. On mahtavaa kun tyttäristäni joku menee selkään, antaa ponille vapaat ohjat ja poni seuraa minua. Minne menet, sinne sinua seuraan. Kun pysähdyn, käännyn, pysähtyy ponikin, laskee turvan kämmenelleni ja puhaltaa. Se on hetki jolloin minun ympäriltäni katoaa kaikki, kello, maailma, syntyy kupla, johon mahtuu vain se hetki, se lämmin puhallus, se yhteys tuon uljaan eläimen kanssa. Rakastan, joka hetki enemmän.  

     Eilen oli maneesissa hiljaista ja oli aika tehdä ponimme kanssa Join Up. Ihailen suunnattomasti Monty Robertsin tapaa kohdella ja kouluttaa hevosia. Hän haluaa kuunnella, katsoa, kokea ja tehdä rauhassa. Hänellä ei ole kiire hevosen kanssa, vaan hän antaa eläimelle aikaa. Olemmehan me kaksi täysin eri rotua. Ronja sanoikin hienosti että hevosen ja ihmisen välistä toisensa opettelua, yhteensulautumista voisi sanoa kielenä. Uuden kielen opettelu vaatii aina malttia ja toisen kuuntelua, seuraamista.  Seuraamista onkin tarkoitus päästä tekemään entistä enemmän. 

     Kuinka hienolta se tuntuikaan, kun ensin poni meni pukkilaukkaa maneesissa ja sitten kuin taikaiskusta se halusikin liittyä  minun seuraani ja lähteä seuraamaan. Seurasi kuin koira isäntäänsä. Mikä fiilis! Tämän jälkeen oli mahtava heittää satula selkään ja lähteä työstämään ponia selästä käsin. Aion toistaa Join Up:n aika-ajoin ponin kanssa, jotta se yhteenkuuluvuuden tunne kasvaisi entisestään. Tytärtäni lainaten: "Kyllä tää poni on niin kuin olis eri hevonen, kuin 1,5v sitten." Aivan totta.

     Paljon tekee aika ja oikeat olosuhteet. Kuinka kiitollisuuteni voisinkaan esittää kotitallimme tallimestarille. Niin hieno mies, arvostan, todella. Ja ammattitaitoiselle yrittäjälle hänen rinnallaan. Mikä pari! 

Onko hevonen sinulle vain eläin, kaviokas, metukka vai onko se jotain enemmän?

Minulle se on, minulla on suuri tarve, halu, päästä syvemmälle tuon kauniin, uljaan eläimen sielun maisemaan. Se hetki kun saa tuntea olevansa yhtä sielua eläimen kanssa. Katsoa, aistia, tuntea jokaisella solulla, että eläin on siinä hetkessä läsnä sinun kanssasi. Sinä olet tuon saman velkaa hevoselle. Läsnäolosi. Kuinka tämän päivän ihminen onkaan syöksynyt kiireen syövereihin, vaikka pitäisi  h i d a s t a a  entisestään. Tuntea jokaisella solulla tämä hetki, juuri tässä päivässä.

Ei miettiä viikkoa, kahta, kuukautta, vuotta eteenpäin. Sen hetken minä varastan usein itselleni iltaisin, tai aamuisin, kun tiedän että kotitallimme on tyhjä. Parkkeeraan auton, jätän puhelimen autoon äänettömälle ja menen talliin. Vaikka vain harjaamaan ponimme,

kävelemään maneesiin (sulan aikaan lähi metsätielle), olemaan, aistimaan, tuntemaan.

Pieni hetki voi tuntua ikuisuudelta, kuin kellot olisivat seisahtuneet. Juuri siinä turpaasi vasten on hyvä olla, aistien sinun läsnäolosi.

Ihanaa, kun kevät saapuu tuntuu nuo hevosetkin sen huomaavaan. Askel alkaa jokaisella heposella olla reippaampi, harmi vaan, kun maastotiet ovat niin jäisiä vielä. Aaah, vuoden eka maasto se on niin ihana tunne, voi vain nauttia luonnonrauhasta...No tietty ne, jotka rakastavat rauhallisia käyntimaastoja, mutta minun kevääni ei alakkaan ihan tuolla tavalla, vaan se alkaa 1-tason kisoilla. Jee vuoden kisarumba alkaa <3. Kisoihin ollaan harjoiteltu koko syksy ja talvi ja nyt on harjoittelun palkitsemisen aika, jee!!! Valkoiset ratsastushousutkin on hankittu ja eikun kisoja kohti. Tavoite olisi ensivuonna startata  a l u e k i s o i s s a .  Kisoista tuleekin ihan oma teksti sekä paljon kuvia.